Opiskelija-asunnon riemu

Vierailin juhannuksena talossa, jossa olisi mahtunut asumaan pienen vuosikurssin verran opiskelijoita. Paluu omaan kämppään tuntui musertavalta – lattialistojen ruskeasta maalista on jäljellä puolet, muovimatossa on reikiä enemmän kuin yhden käden sormilla voi laskea ja seinissä on enemmän paklattua pinta-alaa kuin puhtaan valkoista. Opiskelijan asunto näyttää juuri siltä, että tulot ovat neljäsataakuusikymmentä euroa kuukaudessa.

Suurin syy siihen, että haluaisin joskus valmistua, on asunto. Ehkä tässä ratkaisu opiskeluaikojen lyhentämiseen – porkkanana kaunis, edullinen, astianpesukoneellinen ja vastamaalattu lautalattiallinen koti läheltä Helsingin keskustaa. Oi, kuka enää opiskelisi yli kymmentä vuotta? Toinen vaihtoehto on mennä töihin opiskelun ohella, mutta mitä hyötyä on kauniista asunnosta, jos siellä ehtii käydä vain kääntymässä.

Rakastan opiskelua ja sitä, että olen opiskelija. On kuitenkin suuri virhe vierailla muissa, kuin opiskelijatovereiden asunnoissa. Tämäkään sääntö ei ole aukoton, vaan pitää vielä varmistua siitä, ettei kollegalla ole rikasta avopuolisoa, rikkaita vanhempia tai muita asunnon tasoa merkittävästi nostavia muuttujia. Oma luukku näyttää hyvältä juuri niin kauan, kun myös muiden asunnot muistuttavat enemmän autotallia kuin skandinaavisen pelkistetysti sisustettua pohjoismaista kaupunkikotia.

Rakkaudesta sanoihin ja siihen mitä niillä voi tehdä

Aloitan blogini tänään juhannuksen aatonaattona. Haluan blogini avulla saada ajatuksiani julki ja kehittyä samalla paremmaksi kirjoittajaksi. Tämä blogi on syntynyt rakkaudesta sanoihin ja siihen mitä niillä voi tehdä.

Toivottavasti tekstini saavat lukijoita.