Olen kadottanut ilon! Yliopistolla on tänä syksynä enemmän tekemistä kuin aiempina vuosina yhteensä. Olen huomaamattani muuttunut pilkkua viilaavaksi "vain faktoilla on väliä" -tyyppiseksi rasitteeksi itselle ja muille – eniten itselleni: Olen lukenut vain tieteellistä kirjallisuutta. Keskustellut vain tieteenalani kysymyksistä ja vähän stressistä. Unohtanut kaiken ihanan, mistä nautin. Kun perjantaina tulen kotiin, aion piilottaa kaikki yliopistokirjaston kirjat syvälle työpöydän uumeniin ja viettää viikonloppua. Olosuhteiden pakosta kaivan kirjat esiin sunnuntaina, mutta aion viettää täysin vapaata aikaa puolitoista päivää. Aion ainakin vuokrata elokuvan (täysin turhaa opintojen edistymisen kannalta), leipoa poikaystävän kanssa pullaa (miehen toive, ei minun) ja ulkoilla (harvinaista herkkua).
Mutta tänään on vasta torstai, ja perjantaihin mennessä palautettavia tehtäviä on monta! Lähetän itsensä hemmottelu -aaltoja olemattomiin kadonneille lukijoilleni :)
