Tule takaisin ilo ja turhuus!

Olen kadottanut ilon! Yliopistolla on tänä syksynä enemmän tekemistä kuin aiempina vuosina yhteensä. Olen huomaamattani muuttunut pilkkua viilaavaksi "vain faktoilla on väliä" -tyyppiseksi rasitteeksi itselle ja muille – eniten itselleni: Olen lukenut vain tieteellistä kirjallisuutta. Keskustellut vain tieteenalani kysymyksistä ja vähän stressistä. Unohtanut kaiken ihanan, mistä nautin. Kun perjantaina tulen kotiin, aion piilottaa kaikki yliopistokirjaston kirjat syvälle työpöydän uumeniin ja viettää viikonloppua. Olosuhteiden pakosta kaivan kirjat esiin sunnuntaina, mutta aion viettää täysin vapaata aikaa puolitoista päivää. Aion ainakin vuokrata elokuvan (täysin turhaa opintojen edistymisen kannalta), leipoa poikaystävän kanssa pullaa (miehen toive, ei minun) ja ulkoilla (harvinaista herkkua).

Mutta tänään on vasta torstai, ja perjantaihin mennessä palautettavia tehtäviä on monta! Lähetän itsensä hemmottelu -aaltoja olemattomiin kadonneille lukijoilleni :)

Suomalaiset syövät ulkomaisista raaka-aineista tehtyä leipää

Luin jostain, että suomalaisten suosima ruisleipä tehdään ulkomaisista jauhoista. Siispä eilen Citymarketissa tarkkailin ruisleipäpusseja hieman päiväyksen tarkistamista huolellisemmin. Ja totta! Suurimmassa osassa ruisleipäpusseja ei kerrota, että leipä olisi leivottu suomalaisista jauhoista.

Avainlippuja löytyi muutamasta pussista, mutta kyseisen merkin verkkosivuilla ei lue, että merkin käyttö vaatisi suomalaisia raaka-aineita. Sen sijaan Hyvää suomesta -joutsenlippu vaatii 75 %:sti kotimaisia raaka-aineita. Tällainen joutsenlippu-merkki löytyi vain muutamasta pussista, joiden hinta sitten olikin kaksinkertainen verrattuna esimerkiksi Ruispaloihin.

Olen aina luullut, että lähes kaikki leipähyllyn leipä tehdään kotimaisista jauhoista, mutta luuloni taitaa olla väärä. Syömme ulkomaista viljaa.

Miksi tämä ei ole kiinnostanut aiemmin?

Opiskelija-asunto nätimmäksi edullisesti: kehykset

Elo-syyskuu on kuuminta uusien opiskelijoiden aikaa! Ajattelin jakaa pienen sisustusvinkin uusia ja vanhoja opiskelija-asujia ajatellen. Monesta opiskelijasta varmasti tuntuu, että asunnosta on mahdoton saada mukavan näköistä. Opiskelija-asumisen todellisuutta kun on usein se, että seinään ei saa tehdä reikiä tai kiinnittää välttämättä edes sinitarraa. Itse ratkaisin ongelman näin: 

Tyhjät kehykset.

Muumikortti edustaä tavallista 10 x 15 cm valokuvaa. Oikeasti näissäkin kehyksissä on valokuvia.

Kehykset on tehty mustasta kontaktimuovista, joten ne eivät jätä seinään jälkiä. Värillistä kontaktimuovia saa ainakin Etoloista ja hintaa rullalla oli muistaakseni noin kymmenen euroa. Koko rullaa ei suinkaan saa menemään kahdeksaan kehykseen vaan muovia jää reilusti yli. 

Kehyksiä on helppo tehdä ja mielikuvitusta kannattaa käyttää, sillä mitä erilaisempia kehykset ovat, sen mielenkiintoisempi lopputulos! Piirrä vain haluamasi mallinen kehys kontaktimuovin paperipuolelle eli sille joka otetaan pois liimapinnan paljastamiseksi. Leikkaa kehykset irti ja liimaa seinään. Kannattaa tekovaiheessa miettiä, minkä kokoisia kuvia kehyksiin aikoo laittaa, jotta kehyksestä tulee oikean kokoinen. Jos kehystää esimerkiksi tavallisia 10 x 15 cm kokoisia valokuvia, kannattaa kehyksen keskustasta tehdä ainakin 12 x 17 cm kokoinen ellei suurempikin.

Ja eikun askartelemaan!

Kesällä kaikki on toisin

Kesä alkaa olla lopuillaan, ja illalla on mukava mennä petiin. Kesäisin uni on velvollisuus mutta muina vuodenaikoina se on ihana palkinto.

Tänä kesänä olen oppinut paljon:

• Lomailemaan ilman aamuahdistusta
• Antamaan huonolle kirjalle mahdollisuuden
• Ajattelemaan kriittisesti kulutusasioissa
• Juoksemaan
• Soittamaan pianoa
• kasvattamaan parvekekukkia
• Poiminut marjoja omaan pakastimeen
• Pelkäämään vanhuksia, erityisesti mummoja
• Pelkäämään pyörällä ajamista (liittyy tiiviisti edelliseen pelkoon..)
• Asettamaan paremmin omia rajoja, miellyttämään vähemmän
• Rakastamaan leipäjuustoa
• Tanssimaan ja pitämään siitä
• Pelkäämään työelämää entistä enemmän

Olen oppinut paljon hyvää ja kaunista. Listalla on myös kolme uutta pelkoa, joita en olisi niskaani halunnut. Ehkä listalle voisi lisätä myös sen, että olen tajunnut, miten paljon pelkään erilaisia asioita ja miten ne rajoittavat elämää. Eikös ongelman tiedostaminen ole alku sen selvittämiseen?

Nälänhätä ei ole ainoa ongelma

Hesarissa oli tänään ikävä uutinen painettuna pienellä sivun reunaan: Somalian nälänhätää pakenevat naiset ja lapset joutuvat matkallaan seksuaalirikosten uhreiksi. On myös viitteitä siitä, että islamistijärjestö al-Shababin sotilaat pakottavat nälänhätää pakenevia tyttöjä vaimoikseen. Ihmisarvoinen elämä on tuolla vain kaukainen haave.

Voiko olla toivottovampaa tilannetta?

Kaukainen nälänhätä

Syksyn haistaa jo iltaisin. Parvekkeen ovi, joka on pysynyt auki koko kesän yötä päivää, joudutaan jo laittamaan yöksi kiinni. Pimeys tulee aikaisin, yhdeltätoista. Tuntuu suloiselta mennä nukkumaan väsyneenä, kun on viime kuukaudet nukkunut vain velvollisuudentunnosta.

Syksyn lähestyminen saa tekemään kummallisia asioita. Pimeyden ja rutiinien tuoma hyvänolontunne muuttaa arvomaailmaa, tulee ajatelleeksi taas muutakin kuin pelkkiä loma-ajatuksia. Syksystä hullantuneena tein eilen yhden "ekan kerran". Lahjoitin rahaa Afrikan nälänhätäisille. Sillä rahalla saa siellä niin paljon enemmän aikaan kuin täällä, ja ne tarvitsee sitä siellä niin paljon enemmän. On vaikeaa kuvitella täällä yltäkylläisyydessä, miltä tuntuu nälänhätä. Lähin ruokakauppa on alakerrassa, ja rahaa on käytännössä aina.

Luomuruisleivän parasta ennen -päiväys on päiväntarkka

Luomumaidosta luomuleipään. Tässä talossa on ostettu viime päivinä koemielessä luomuna myös leipä – olemme syöneet kahta eri merkin ruispala-tyyppistä luomuruisleipää. Surullista kyllä, mutta kokeilu jää kokeiluksi. Syynä on se, että puolet leipäpussista menee vihertävänä biojäteastiaan. Kokeilemamme leivät ovat olleet siis säilöntä- ja lisäaineettomia ja ainakin testiyksilöt ovat olleet homeessa parasta ennen -päiväystä seuraavana aamuna. On tuo päiväyksen tarkkuus hieman huvittanutkin, tarkistimme tänään homeessa olleet leivät eilen illalla ja ne olivat silloin aivan kunnossa! Ainakin meidän lähikaupasta tuota luomuruisleipää saa vain parin päivän käyttöajalla ja leipä ei siinä ajassa ehdi siirtyä pussista suuhun.

Siis vaikka haluaisin ostaa luomuna myös leivät, näyttää se olevan aikalailla mahdotonta. Kaikki poisheitetty ruoka kuitenkin kuormittaa ympäristöä. Taidan jatkaa entisellä linjalla – teen itse sämpylöitä pakkaseen ja akuutti-tilanteessa ostan kaupasta ihan tavallista leipää. Outoa muuten on, että luomu vaalea leipä ei homehdu aivan yhtä päiväyksen tarkasti kuin rukiinen kollegansa. Esimerkiksi Perheleipureiden luomupaahto ja luomukauraleipä ovat toimineet meidän leipäkierrossa ihan yhtä hyvin kuin vastaavat ei-luomut.