Olen lukenut kesän aikana muutaman kirjan, jotka haluaisin kaikkien lukevan. En tiedä, olenko itse ollut erityisen suvaitsevainen ja sinisilmäinen ympäröivän maailman kanssa, mutta kirjat avasivat silmiä. Olen lukenut seuraavia teoksia:
- Juha Herkman - Audiovisuaalisen mediakulttuurin historia (Vastapaino, 2001)
- Erkki Karvonen - Elämää mielikuvayhteiskunnassa (Gaudeamus, 1999)
- Anna mäkelä, Liina Puustinen & Iiris Ruoho (toim.) - Sukupuolishow (Gaudeamus, 2006)
Kun on syntynyt aikana, jolloin televisio on itsestäänselvyys ja tietokone ja internetkin ovat olleet sitä jo pitkän aikaa, ei välttämättä tule kyseenalaistaneeksi sitä, ettei media ole koko kulttuuri. Ainakin itse olen varttuessani sisäistänyt mukisematta kuluttaja-identiteetin – Olen mitä ostan ja vain ostamalla voin toteuttaa identiteettiäni.
Kirjoja lukiessa mietin paljon sitä, miten moni asia, jota pidämme täysin luonnollisena osana kaupunkiympäristöä, tähtää kuluttamiseen. Kirjoja lukiessa tuli mieleen Elissa Erikssonin Haluan nähdä muutakin -kampanja, joka vapautti joukkoliikenteen pysäkkejä kaupallisista tiedotteista. Esimerkiksi shoppailu harrastuksenahan palvelee vain yritysten tarkoitusperiä, ei kuluttajan, vaikka tälle niin uskotellaankin. Absurdia. Jotenkin olen aiemmin sokeasti luullut, että media ja kuluttaminen tällaisenaan ovat täysin normaali ja erottamaton osa ihmiselämää. Kun olen matkustanut johonkin uuteen kaupunkiin, tärkein päämääräni matkalla on ollut kuluttaminen. Miten monta elämystä olenkaan tuhlannut jahdatessani paikallista Pull & Bearia tai Bershkaa.
Olo tuntuu jotenkin huijatulta. Olen myös pohtinut sitä, kuinka moni on saanut joskus samanlaisen herätyksen ja kuinka moni elää edelleen elämää, jonka tärkein päämäärä on kuluttaminen. Tuntuu, että olisin paljastanut jonkin suuren salaliiton. Kuulostaa varmasti typerältä, mutta siltä minusta tuntuu!
Sukupuolishow-kirjassa pidin erityisesti naistenlehtiä käsittelevistä artikkeleista. Naistenlehdet ovat mielessäni aina olleet ainoastaan positiivisia nautinnon lähteitä. Huomio siitä, että naistenlehdet ovat nykyään pitkälti ostoskuvastoja, aukaisi silmiäni. Tätäkin olin pitänyt täysin luonnollisena! Kirjassa osoiteltiin myös naistenlehtien skitsofreniaa, jolla viitataan naistenlehtien ristiriitaisiin viesteihin. Samassa lehdessä saatetaan antaa laihdutusvinkkejä, kehotuksia hyväksymään itsensä sellaisena kuin olet ja tarjoilla reseptejä, joiden ruokia syömällä ei taatusti pysy normaalipainoisena. Kuinka kaksinaamaista! Tästä huolimatta aion jatkaa naistenlehtien lukemista ja niistä nauttimista, sillä koen lehden lukemisen edelleen nautinnolliseksi.
Erityisen hienon oivalluksen hetken koin Elämää mielikuvayhteiskunnassa -kirjaa lukiessa. Kirjassa oli esimerkki, jolla kuvailtii nykypäivän markkinataloutta nappikauppiaan silmin: Kun kaikilla on jo riittävästi nappeja, ei kukaan enää osta lisää. Siispä on keksittävä uudenlainen nappi, joka saa vanhojen nappien omistajat tuntemaan nappinsa vanhanaikaisiksi. Ja näin kaikki ostavat uudenlaisia nappeja! Tällainen logiikkahan on helppo sivuuttaa kehityksellä – esimerkiksi teknologia kehittyy koko ajan ja uusi laite on aina entistä parempi. Nykyään vanhat laitteet tehdään jopa käyttökelvottomiksi uuden tekniikan kanssa, jotta vanha olisi pakko vaihtaa uuteen! Vähän nykyaikaisempi esimerkki ilmiöstä ovat taulutelevisiot. Kaikkien on aivan pakko vaihtaa vanha kuvaputkitelkkarinsa taulutelevisioon, koska onhan se niin hieno. Ainiin ja kaikilla muillakin on sellainen.
Täällä meilläkin käydään parhaillaan taistelua siitä, vaihdammeko täysin toimivan vanhan kuvaputkitelkkarin taulutelevisioon. Voitte arvailla kummalla kannalla itse olen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti