Lähes päivittäinen kiistakapula kahden hengen perheessämme on maito. Lähikaupassa juutumme maitohyllylle keskustelemaan siitä, ostammeko luomumaitoa vai tavallista suomalaista maitoa. Puolisoni paras argumentti on hinta – luomumaito maksaa lähes puolitoista euroa kun taas tavallisen Ingmanin saa 80:llä sentillä. Yhden luomumaitopurkin hinnalla saa siis kaksi tavallista rasvatonta! Puolisoni on ruokakaupassa vankkumaton ostetaan mikä on halvinta -käytännön kannattaja. Toinen peruste tavallisen maidon puolesta on se, että luomumaito hänen empiirisen tutkimustensa mukaan pilaantuu nopeammin kuin tavallinen. Itse taas yritän keinotella ostoskoriin jonkinlaisen balanssin vihreyden, terveellisyyden ja opiskelijabudjetin välille.
Yritän perustella luomumaidon ostoa ainakin omiin tunteisiini vetoavalla argumentillä: luomulehmät pääsevät säännöllisin väliajoin ulkoilemaan myös talvella. Oma käsitykseni on se, että niin sanottuja tavallisia lehmiä ei ole pakko päästää ulos edes kesällä. Voi miettiä sitä, millaisessa jamassa oma pääkoppa olisi, jos ei pääsisi ikinä käymään ulkosalla. Enhän tietenkään voi tietää, kokevatko lehmät jatkuvan navetassa olon ahdistavaksi, mutta uskon, että luomulehmä on onnellisempi lehmä.
Olen siis siirtymässä luomumaidon ostajaksi. Siirtymisestä koituvaa muutaman euron taloudellista menetystä korvaa se, että lähikauppamme tarjoilee rasvatonta luomumaitoa -30 % hintalapulla jo kaksi päivää ennen viimeistä myyntipäivää. Lisäksi yritän uskotella puolisolleni, että luomumaidon nopeampi pilaantuminen ei tee tuotteesta huonoa vaan terveellisemmän – Ruoan kuuluu pilaantua joskus! Mitä pitempi säilyvyys, sitä törkyisempi tuote -totuus pätee monessa ruoka-asiassa.
Ostin muinoin johonkin ruokaan tarvittavaa punaista maitoa ja huomasin, miten kaunis tuo täysmaitopurkki on verrattuna rasvattomaan. Jos ainoa peruste maitopurkin valinalle olisi ulkonäkö, ostaisin ehdottomasti iloisen punaisen täysmaidon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti