perjantai 29. heinäkuuta 2011

Tänään mietin

  • Miten monilta tuntuu puuttuvan kyky käsittää se, että maapallo on kaikkien yhteinen. Siis että länsimaalaisilla ei ole sen korkeampaa oikeutta olla täällä, kun kellään muullakaan. Maailma on mitä on, eikä siltä eristäytyminen ja oman hyvän suojelu tee siitä sen parempaa. 
  • Moni ei myöskään tunnu ajattelevan sitä, että maapalloa ei voi vaihtaa uuteen kun sen on kerran pilannut. Oma kuluttaminen ja kaiken roskan tuottaminen ei jotenkin yhdisty ihmisten päässä koko maapallon tilaan. Kun jotain heittää roskiin, ei se katoa minnekään. Kai poissa silmistä poissa mielestä -logiikka pätee tässäkin.
  •  Vihan sijasta toivoisin, että pyrittäisiin ymmärtämään. 
  •  Mietin, onko ääriryhmien saama laaja julkisuus viestimissä hyväksi vai palveleeko se vain ääriryhmien omaa etua.
  •  Tänään Hesarissa Ovinaapuri-kolumnissa (B-osa/ihmiset) Naima Mohamudilla oli erityisen hyviä ja pysäyttäviä ajatuksia:   
Ihmisen halu tulla muistetuksi ja jättää merkkinsä maailmaan on paradoksaalista. Haluamme olla ikuisia maailmassa, joka ei itsekään tule kestämään ikuisesti. -- Kaikkein merkityksekkäin paikka jättää merkkinsä ei löydy historiankirjoista, vaan toisen ihmisen sydämestä.
Kiitos Naima, sait minut pysähtymään ja miettimään elämää uudelta kannalta. (En tiedä sukunimen oikeaa taivutusta, joten taivutin sen suomalaisittan..)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti