Olen jo kauan miettinyt sitä, ketä nykyisen kaltainen raiskausuutisointi palvelee. Jos joku ei lue Hesaria, tai hyppää aamun hyväntuulisuuden säilyttääkseen yli raiskausuutisista, kerron nyt mikä niissä mielestäni mättää.
Miksi tekotapa pitää kertoa juurta jaksain? Selittää käytettiinkö väkivaltaa vai ihanko "vain" pakotettiin yhdyntään. Lisäksi kerrotaan vielä, jos raiskaaja teki sen monta kertaa. Eikä tämä vielä riitä, koko tapahtumaketju täytyy kertoa ja mahdollisimman tarkasti. Jotenkin Hesarin uutisoinnista tulee mieleen tässä uutisoinnissa iltapäivälehdet, joissa retostellaan toisten kärsimyksellä ja mielenvikaisten mielevikaisuudella. Miksi ei voida vaan kertoa että mies/nainen raiskasi miehen/naisen? Miksi täytyy mennä yksityiskohtiin, jotka vaan lisäävät, ainakin omalla kohdallani, pelkoa? (ja miksi nainen on aina uhri, miksei mies raiskaa naista vaan nainen raiskataan..)
Tämän päivän Hesarissa oli myös juttu naisesta, joka oli yritetty raiskata, mutta raiskaus oli jäänyt yritykseksi. Uhri kertoi, että pelkää raiskatuksi joutumista nykyään jopa keskellä päivää. Mutta niin pelkään minäkin ja en ole edes joutunut ikinä raiskauksen tai sen yrityksen uhriksi! Ehkä pelko johtuu osaksi siitä, että asun alueella, joka ei herätä kovin vahvaa turvallisuudentunnetta. Lisäksi olen lukenut pienen elämäni aikana jo satoja raiskausuutisia, joten en voi ajatella, ettei sellaista voi tapahtua omalle kohdalleni.
Luin vastoittain jostain, että ulkomaalaistaustaisten henkilöiden suuret raiskaajatilastot johtuvat kulttuurieroista. Mielestäni on uskomatonta, että joihinkin kulttuureihin voi kuulua naisten alistaminen raiskaamalla. Onhan meilläkin suomalaisialla väitetty perheväkivaltakultuurimme ja juomakulttuurimme, joista tuskin kenellekään seuraa mitään hyvää. Tuntuu kuitenkin, että kultuurilla perusteleminen tekee näistä tavoista jotenkin hyväksyttävämpiä – suomalaiset juovat ja ulkomaalaiset raiskaavat. Ihankuin asiat vain olisivat näin, eikä niitä voisi muuttaa.
Mielessäni on pyörinyt aina taas uuden raiskausuutisen luettuani kysymys, miksi joku raiskaa toisen ihmisen. Jotenkin nämä teot menevät oman ymmärrykseni yli ja haluaisinkin kuulla edes yhden raiskaajan tarinan siitä, miksi tämä raiskasi. Onhan raiskaajakin ihminen, mutta mikä saa ihmisen tekemään raiskauksen. Tätä pohtiessani olen saanut usein vastaukseksi vallankäytön. Silti en jotenkin kykene ymmärtämään. Ehkä ei pidäkään, ehkä on hyvä, ettei pysty samastumaan raiskaajaan, mutta haluaisin silti kuulla.
Mielestäni lehdet voisivat enemmän miettiä sitä, mitä on tarpeellista kertoa uutisoinnin yhteydessä. Mitkä ovat sellaisia yksityiskohtia, jotka ovat vain malleja uusille julmuuksille ja mitkä taas selvästi uutisoinnin arvoisia tiedonvälitysmielessä. Taannoin, muistaakseni sunnuntaihesarissa, oli juttu, jossa useat naiset kertoivat siitä, miten joutuivat raiskatuiksi. Hyppäsin suoraan jutun yli. (En tässä yritä sanoa, että raiskauksen uhrien täytyisi pysyä piilossa. On rohkeaa kertoa ja kiitos heille siitä.) Ehkä olen tavallista herkempää sorttia, mutta mielessäni pyörii säännöllisen sanomalehden luvun myötä jo aivan liian monta kauhuskenaariota siitä, miten raiskaus voi tapahtua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti