keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Millaisen unelman saa toteuttaa?

Mieltäni on askarruttanut viime aikoina eräs probleema. Parin viime vuoden aikana ole muuttanut elämääni enemmän luontoystävällisempään suuntaan – lihansyönti on jäänyt, jätteet lajitellaan, autolla ei ajeta, käydään täyttämässä pullot ja purnukat uusien ostamisen sijaan, pesuaineet (sekä omat että vaatteiden) on vaihdettu luontoystävällisiin ja ennen muuta olen pyrkinyt muuttamaan ajatusmaailmaani ja näin ollen vähentänyt ostamista. Koko projekti on tuottanut itselle paljon iloa ja intoa uusista jutuista, mutta myös pohdintaa siitä, missä menee elämisen ja ekoilun raja? Missä määrin ekoilu menee sitten siihen, ettei voi sanoa eläneensä? 

Kaikkien materialistien suosikkihokema "elän vain kerran" on pyörinyt mielessäni. Kun ja jos maanpäällä ollaan tosiaan vain kerran, pitäisikö jokaisen saada toteuttaa kaikki unelmansa? Moni tuntuu ajattelevan, että maailma on vain leikkikenttä omien unelmien toteuttamiseen. Jos maanpäällä ollaan vain kerran, miksi ajatella seuraavia sukupolvia, kun voit itse kuolla tyytyväisenä ja kaiken saaneena.

Kysymys tuntuu vaikealta ja monimutkaiselta. Jokainen länsimaalainen on kuullut eräänkin kerran, että unelmiaan pitää tavoitella rohkeasti ja sinnikkäästi, mutta jos unelma on kerätä miljardiomaisuus köyhien kustannuksella, pitäisikö unelma saada toteuttaa? Entä jos unelmana on, että huristelee joka paikkaan hummerilla tai että haluaa perustaa yksitoistalapsisen suurperheen (väestönkasvu..)? 

Mitkä unelmansa ihminen saa toteuttaa? Millaisten unelmien toteuttaminen on oikein, oman suuntansa seuraamista ja millaiset taas silkkaa itsekkyyttä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti